Missä olet suomalainen kulutustavara?

Sain melkein toppuutella itseäni, etten mennyt kädestä kiittelemään hongkongilaista naista, joka käveli vastaan Centralin ihmisvilinässä kantaen Marimekon laukkua. Suomalainen sydän sykähti nähdessäni tutun merkin, soisihan niitä näkevänsä runsaamminkin.

Osallistuin alkusyksystä Helsingissä paneelikeskusteluun, jossa pohdittiin mm suomalaisten kulutustavaroiden menestymistä maailmalla. Aiheeseen suhtaudutaan helpolla kuin Suomi-Ruotsi maaotteluun. Vertailu sinällään ei tuota tulosta, mikäli emme ole valmiita aidosti tutkimaan menestystekijöitä tulosten taustalla. On turhaa tuudittautua ‘me ei osata’ tai ‘talenttimme on kapea’ - hokemien taakse; menestymiseen tarvitaan vilpitöntä tahtoa ja sitoutumista yhteisen tavoitteen taakse, läpi yrityksen arvoketjujen. Lisäksi vetovoiman lain mukaan itseämme vähättelevät kommentit vaan lisäävät huonoa itsetuntoamme. Sitä meillä on jo tarpeeksi. Paneelin yhteenvetona oli tuttu; olemme hyviä teknisessä suunnittelussa, tuotteiden laadussa, tuotantoprosesseissa, mutta kaupallinen konseptointi ja strategian vieminen käytäntöön tökkii. Markkinointiin ei olla valmiita investoimaan. Jopa turhilta tuntuvat markkinointi-investoinnit eivät ole samalla tavalla konkreettisia, kuin koneiden ja laitteiden hankinta. Eihän esimerkiksi konseptisuunnittelun alussa tarkalleen tiedä miltä lopputulema näyttää. Lisäksi valtiokin tuntuu tukevan teknisiä ratkaisuja. Kuka muistaa kuulleensa yrityksestä joka olisi saanut valtiolta rahaa kaupallisen konseptin kehittämiseen?

Ilahtuneena olen täällä kuitenkin tervehtinyt muutamien suomalaisten merkkien näkymistä. Vaikka pidämmekin Nokiaa itsestäänselvyytenä, seurasin silti ylpeydellä kaveria, joka lauttamatkalla tutustui juuri hankkimansa Nokian ominaisuuksiin. Marimekon perinteisiä kuoseja näkee paperitarvikkeita myyvässä Prints – kaupaassa. Lähimarkettimme ThreeSixty myi paraatipaikalla Vaasan&Vaasan pyöreää FinnCrispiä. Siinä oli pyöreät näkkärit upeasti esillä juustotiskin edessä. Joku kertoi nähneensä Batteryä jossain yökerhossa. Lisäksi Koneen rullaportaat ovat tuttu näky kauppakeskuksissa kävijöille. Rovaniemeläinen Lappset on jo vuosikymmeniä myynyt leikkikenttiä Aasiaan. Ei ihan helppo rasti ainakaan Kiinassa, missä kopioinnilla ei tunnu olevan mitään moraalia.

Lista jäikin lyhyeksi. Mutta suomalainen osaaminen esittäytyy mielestäni Hong Kongissa mukavalla tavalla Finds – Skandinavisen ravintoloiden muodossa. Keväällä paikallisen sanomalehden South China Morning Postin sivuilla oli pieni juttu ravintolan 4v synttäreistä. Toisen kerran samaisen lehden viikonloppuliite esitteli tyylikkään ruokakirjan, jossa esitellään Jaakko Sorsan, ravintolan pääkokin, ruokareseptejä. Vaikka berlusconit ja kumppanit mollavat ruokaamme ja maailmaa matkanneilla on käsitys ns. Suomi-ravintoloista maailmalla, poikkeaa Finds raikkaalla tavalla edukseen. Ravintolalla on 2 paikkaa, toinen Lan Kwai Fongila, yöelämän keskuksessa ja toinen Kowloonin aseman päällä. Ravintolan läheisyyteen nousee kaupungin korkein ICC rakennus, joten liituraitahenkilöt ovat takuuvarmaa asiakaskuntaa. Koskenkorva kyydittäää ravintolan kehittämiä SCAPAS- paloja, (Scandinavian Tapas) ja jälkiruuaksi voi nauttia kanelipullaa tai mummon mustikkapiirakkaa. Jaakon lisäksi suomalaista osaamista edustaa osakas ja toimitusjohtaja Pauliina Savolainen ja ravintolapäällikkö Kaisla Lehmussaari.

Kesän aikana kahvipöytäkeskusteluissa pohdittiin Suomi-brandia. East West Global Index rankkasi Suomi- maabrandin sijalle 18, rakkaan länsinaapurimme ollessa 15. Singapore piti kärkipaikkaa ja Hong Kong tuli kakkoseksi. Rankingiin vaikuttavat mm. kansainväliset investoinnit, vientikauppa ja turismi. MEK onkin nyt tormistautunut ja alkanut käyttämään kansainvälisen käytännön mukaista Visit Finland - markkinointinimeä ja tavoittelee Suomeen miljoonia vierailijoita. Lisäksi Suomi – maabrandin taakse on viritetty monipuolinen valtuuskunta. Toivoa vaan sopii että tuutista tulee säädyllisellä ajalla ulos konkretiaa, josta on hyötyä niin isommille kuin pienemmillekin toimijoille. Shanghain Maailmannäyttely vuonna 2010 olisikin oiva paikka rakentaa yhtenäistä Suomi- kokemusta. Iso kysymys sitten onkin, miten tällaista Suomi- brandia johdetaan normaalissa arjessa. Siinäpä olisi mielenkiintoinen brandijohtajan paikka!

Paluumatkalla Hong Kongiin mietin, että mitä jos suomalaiset merkit verkottuisivat markkinoinnissa ja siten yhdessä rakentaisivat osaltaan myönteistä Suomi- brandikokemusta? Mitä jos Finnairin business-luokan survive kit olisikin jatkossa Marimekon pussi, jonka sisältäisi Lumenen tuotteita? Pussihan voisi lähteä mukaan ja tulla käyttöön. Tai mitä jos esimerkiksi Helsingin rautatieasema ja Helsinki-Vantaan lentokenttä tarjoaisivat matkustajille mieleenpainuvan Suomi-elämyksen? Tällainen ajattelu edellyttää tulemista ulos omista poteroista ja suuremman mahdollisuuden näkemistä osapuolten välillä. Tällaista ajattelua lienee juuri nimitetty Ollilan maabrandi- valtuuskunta ajaa takaa.

Asennemuutosta siis tarvitaan. Viimeksi sain itseni kiinni kesällä istuessani Rantasalmella mökin laiturin nokassa, hiljaisuutta kuunnellen. Mielessä kävi Visit Finlandin tavoite ja muistan ajatelleeni, ’että pysykää poissa meidän mansikkapaikaltamme’.