Maassa maan tavalla?

Meille suomalaisille on jotenkin iskostettu että emme oikein ui kuin kala vedessä kansainvälisillä areenoilla. Yltyipä heavy-rokkari Arikin parjaamaan suomalaisten käytöstapoja. Rohkenen kyllä väittää toisin, tosin ainahan se riippuu mihin vertaa. Sanotaan, että paikallisiin oloihin pääsee parhaiten sisälle kun tuntee mm. käyttäytymis- ja tapakulttuuria ja omaksuu niitä itselleen. Kiinassa asuvana totean reilusti, että joitain tapoja en halua omaksua, niillä ei juuri ole käyttöä Kiinan ulkopuolella.

Kiinalaisten menoa seuranneena, muistuu vääjäämättä mieleen Suomi ja 80-90 luvun taite. Elettiin nousukautta, haluttiin olla menestyviä ja näyttää se. Tavalliset työssäkäyvät alkoivat saada kännyköitä, noita menestyvän ihmisen ulkoisia merkkejä. Pekingiläinen tuttavamme sanoi että kiinalainen ei voi elää ilman kännykkää, sen kyllä huomaa. Yli 500 miljoonalla kiinalaisella puhelin on päällä kokoajan, paikasta ja kellonajasta riippumatta. Siihen puhutaan kesken kokouksissa, metroissa, päivällispöydissä ja konsertissa. Jopa roskiksia dyykkaavat tarvitsevat kännykän, voidakseen informoida kaveriaan hyvästä apajasta. Yoga salilla olen nähnyt kiinattarien lähettävän tekstiviestejä kesken asanoiden. Vastaajapalvelun ei ole liittymän perusominaisuus, sitähän ei tarvita koska aina pyritään vastaamaan. Kännykkäkulttuurin ollessa nuorta, ei yhteistä tapakulttuuria ole, täällä olisikin kaarina suonperillä ehtymätön sarja puhua kansainvälisestä tapakulttuurista. Kiinalainen ystävämmekin totesi, että kiinalaisia tulee opettaa miten toimitaan, oli sitten kyse puhelin-, liikenne- tai jonottamiskulttuureista. Näitä asioita kun ei opita koulussa, eikä äidinmaidossa.

Täkäläinen tapakulttuuri ruokapöydässä saa tottumattoman nostamaan kulmiaan. Ruokapöydässä on kova kyyti päällä. Alkuruuaksi ajatellut annokset tulevat todennäköisesti ennen pääruokaa, kaikki tilatut annokset kannetaan pöytään sitä mukaa kun ne valmistuvat. Nopeus on valttia. Ei niin väliä jos pöytäseura syö eri aikaan. Suusta töpeksitään ei toivotut partikkelit reilusti pöydälle, ei missään nimessä lautaselle. Ruokaa mässytetään ja maiskutetaan – ruoka suussa puhuminen on itsestäänselvyys. Aterian päätteeksi mielenkiintoinen yksityiskohta on hammastikun käyttö. Sen kanssa pyritään olemaan mahdollisimman ’huomaamaton’. Toinen käsi suojaa suuta kaivelun ajan. Mahdolliset löydökset sitten syljetään reippaasti serviettiin, jos sellainen sattuu olemaan saatavilla.

Viinikulttuuri on kasvussa, Aasiassa kulutus kasvaa 8 kertaa nopeammin kuin keskimäärin maailmassa. Viini onkin suhteellisen harvinainen - mutta keskiluokan parissa kasvava- juoma kiinalaisella dinnerillä. Muille kuin asian todellisille connoisseureille tarjoilulämpötila on jo brassailua, riittää kun osaa keskustella eri väreistä. Korkkivikaisen pullon palauttaminen on ennenkuulumatonta, sillä saa takuuvarmasti koko ravintolahenkilökunnan huomion. Kiinalainen voi kylmän rauhallisesti sekoittaa kokista, vettä tai mitä vain punaviiniinsä saadakseen kunnon gambein (pohjanmaan kautta), sehän tehdään täydellä lasilla. Hauska tapaus sattui ystävälleni Sarille. Iltakävelyn päätteeksi hän tilasi shanghailaisessa modernissa jenkkiravintolassa kahvin ja valkoviinin. Pöytään tuotiin juoma totilasissa. Kaadettuaan kahvimaidon juomaan, muuttui se epämiellyttävän juustoiseksi, ajateltiin että maito on pilalla. Pyydettyään uutta kahvia ja maitoa, sekä puuttuvaa valkoviiniä, selvisi että tarjoilija olikin sekoittanut valkoviinin kahviin.

Metrossa liikkuessa sitä arvostaa englantilaisten jonotustaitoja. Ruuhkaisella asemalla junaan menijät blokkaavat oven ja tunkevat sisään ennen kun toiset pääsevät ulos. Opin, että ruuhkajunaan mennään reilusti selkä edellä, muita sisään työntäen. Kadullakaan ei muuten väistetä toisia, vaan kävellään suoraan päin, anteeksi pyytämättä.

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan esimerkiksi kurkun eritteet syljetään pois, mikä sinällään on ihan OK. Mutta kun klimppi päätyy housunlahkeeseen, ymmärrys jää lyhyeksi. Olen ymmärtänyt että Pekingin kisoja varten kaupunkilaisia on koulutettu välttämään syljeksimistä, saattaapa olla haastava pyyntö, sillä tapa elää sitkeänä. Puhumattakaan tupakointikulttuurista. Maassa jossa 71% täysi-ikäisistä miehistä polttaa on haastavaa löytää nurkka jossa ei tuprutella. Pekingissä astuu Olympialaisten ajaksi voimaan tupakointikielto sisätiloissa. Ei voi kuin toivottaa onnea tälle säädökselle, lait ja säädökset kun tuntuvat olevan suosituksia joita ei tarvitse noudattaa. Tosin lakien noudattamista varten voidaan aina hankkia vartijoita, onhan sillä työllistävä vaikutus.

Kaikesta tästä huolimatta, täällä on valtavasti hyvää ja opittavaa. Niistä syntyy ajallaan oma kolumninsa.